torstai 1. toukokuuta 2014

Sateisen vappupäivän tunnelmia




Satakieli laulaa täällä niin kuin kotonakin.
Tänään olen katsonut, kuinka vuoret peittyvät sumuun ja sateeseen.
Olen nähnyt pilven luikertelevan kukkuloiden välistä.
(Kuva ei ole tältä päivältä.)

Vappu on ollut sateisin päivä täällä.
Piipahdimme vapputorilla. Sinne osui marssi, puheita ja musiikkia. Ja sadetta.
Iltapäivällä pakoilimme sadetta olohuoneen matolla (jonka toin kotoa mukanani)
ja pelasimme Dixitiä.

Aina, kun elämä muuttuu, omat latautumispaikatkin muuttuvat.
Nyt olemme olleet melkein neljä viikkoa "matkalla",
voit verrata mihin tahansa lomamatkaan: paljon virikkeitä, uusia ympäristöjä, arkisuuden katoamista, intensiivistä yhdessäoloa ja pientä sekavuutta yksityiskohdissa...

Nyt kaikki alkavat ehkä olla vähän väsyneitä. Lapset eivät välttämättä halua lähteä mihinkään, enkä minä jaksa olla ihan vaan paikallaan...
Minä olen lasten kanssa intensiivisesti ja kenenkään muun kanssa aivan liian vähän.

Latautumispaikat eivät ihan ole vielä selvillä.
Tämä on tällainen välihuokaisu.
Tiedän, että tämä on hyvä matka ja hyvä aika,
mutta tiesin senkin, että pitkään matkaan kuuluu muitakin kuin loistavia päiviä.

Tänään kaipaan omaa rauhaa ja toisaalta omia ihmisiä perheen ulkopuolelta.
Kaipaan myös omia esineitä. En ole ihan minimalisti. Välttämättömin on mukana, mutta sisustus ja keittiötavarat eivät ole omiamme. Kaipaan myös kirjojani, niitäkin, joita en kuitenkaan ehtisi lukea.
Jos tilaan tänne kirjoja, joudun todennäköisesti lähettämään ne Suomeen postissa, koska auto oli jo tulomatkalla aivan täynnä. Menetin yhden lempipuseron, joten nyt tuntuu, ettei minulla ole juuri mitään kivoja vaatteita mukana. Tällaista pientä (ja sen rinnalla paljon ihmellistä).

Yksi ihmeellisistä: esikoisen ja kuopuksen välille löytynyt hellä, läheisempi suhde.







Ei kommentteja: