keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Kulman takana näin

Kävi niin, että asiantuntija kysyi minulta kädet levällään, mitä minun mielestäni nyt pitäisi tehdä, että tekeekö hän nyt näin vai noin ja olisikohan tässä vielä muuta,
sanon: sinähän se tässä olet asiantuntija ja tämä nyt ainakin tehdään, olettaisin. Hän tekee paperin eteenpäin, kommentoimatta mitään, mitä lie ajatellut tai ollut ajattelematta. Jonot ovat sitten pitkät. Siinä voi kestää. Laitanko kuitenkin? Minä en tajua edes miten pettynyt olen, jään odottamaan seuraavaa vaihetta, yritän olla ajattelematta mitään siitä, josta en kertakaikkiaan tiedä, mitä ajattelisin ja joka on niin pelottavaa ja uhkaavaa ja joka vetää maton kaiken alta, ja joka ei jossain mielessä, asiantuntijan kohotetuilla olkapäillä, ole melkein edes olemassakaan, joka on silti todellista, josta toivon ettei olisi, olen katsomatta, jos vaikka se häviäisi kokonaan pois ja kaikki olisi selkeää ja johdonmukaista, ei häiritseviä anomalioita, ei piikkiä lihassa kalvamassa pientä synkkää käytävää olemisen ytimeen, mutta joka ei häviä ja joka minun pitäisi kuulla, ottaa vakavasti, kertakaikkiaan, hälytysmerkki, jotakin nyt olisi yritettävä ainakin.

Menen toiseen paikkaan, toisessa asiassa. Kysytään. Laitan, että tällaista nyt on ollut. Että on jotkut selvitykset kesken. Ihan muussa asiassa ja ihan muu ihminen tarttuu siihen. Sanoo: ei tällaista. Tämä on selvitettävä. Lupaa soittaa ja järjestää. Nyt heti, ei joskus joskus joskus johon mennessä toivottavasti. Ensin hän tekee näin. Jos se ei onnistu, hän tekee näin. Hän ei jätä tähän.
Kiitän. Olen helpottunut.

Kotona itkettää.
Tajuan, miten yksin olen ollut.
Ja nyt tämä vieras ihminen ottaa vakavasti ja jotenkin vastuulleen.
Se on hyvä. Se ainakin on hyvä. Katsotaan, mitä sitten tulee, mitä tulee.

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Halaan sinua, Marikki, ja kiitän siitä ihmisestä, joka on ottanut asiakseen ja huolehtii sinusta. Ollapa heitä enemmän. Valoa sinne.

Marikki kirjoitti...

Kiitos halauksesta. Asia tosiaan sai vauhtia. Torstaina jo seuraava siirto ja sitten sen pohjalta edetään. Tuntuu hyvältä, vaikka tietysti myös pientä huolta.