tiistai 2. maaliskuuta 2010

Pahat jutut pelkää äitiä!

Hieroin tyttären jalkoja. Hänellä oli kasvukipuja - jaloissa ja vähän mielessäkin, kun kotona yksinolo koulun jälkeen tuntui pelottavalta. Kipu jaloista hävisi nopeasti, kun asetuimme sohvaan rauhassa järjesteltyämme seuraavan päivän asioita. Kipu kuitenkin palasi iltapalapöydässä.

Tytär ihmetteli, miten pelkkä kosketus voi auttaa niin paljon.
Ja miksi ei auta, että itse hieroo jalkaa.
"Todellakin, kaikki pahat jutut pelkää äitiä!" Hän muisteli minun näin joskus vakuutelleen. Itse en sitä muista - mutta usein onkin vaikea tietää, mikä omissa toimissa on toiselle merkityksellistä.

Onneksi välillä on niin,
näiden pienten kanssa,
että pahat jutut saa puhallettua pois,
suukoteltua sileiksi, puhuttua pumpuliksi.
Aina ei niin ole heidänkään kohdalla ja äidin keinot ovat aikuisen silmin niin kovin rajalliset.
Mutta ainain välillä nyt, kun he ovat pieniä ja sitä tarvitsevat, äidin rauhallisuus, luottamus ja tieto puhaltavat pahoja juttuja kauemmaksi ja kantavat heitä pienen matkan eteenpäin.
On ihmeellistä olla äiti.

2 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Voi, ihana äiti :).

Elina Koivisto kirjoitti...

Sano muuta! Tänään aamulla lohduttelin ja rohkaisin Neitiä, joka ei millään olisi uskaltanut kävellä yksin koulusta kotiin. Hyvinhän se loppujen lopuksi meni. Rukoukset kuultiin, kun naapuri oli poiminut tytön puolivälissä kyytiin. Mikä iloinen ilme!
Kuopus taas pelästyi siitä, että kadotti minut hetkeksi pihalla näköpiiristään mennessämme kirjastoon. Siitä lähtien roikkui koko reissun äidin käsipuolessa. Maailman turvallisin paikka!